Siirtymä kiertotalouteen etenee vaiheittain 

Ensijulkaisu: Bonfire.fi

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, mitkä ovat yritysten isoimmat esteet kiertotalouteen siirtymiselle. Kirjoitin myös aiheesta blogi-artikkelin, Circular Twin. Sana kiertotalous esiintyy nykyään melkein jokaisen yrityksen strategiassa – yleensä yhdessä sanojen digitalisaatio ja kestävyys kanssa. Näitä kaikkia kolmea termiä leimaa se, että monella yrityksellä käytännön suunnitelma siirtyä sanoista tekoihin on vielä hukassa. 

Jos yrityksen tavoitteena on todella liiketoiminnan muuttaminen kiertotalouden mukaiseksi (ei kierrätysasteen lisääminen tai lineaarisen muuttaminen vähän kestävämmäksi), aluksi olisi tärkeää hahmottaa, miltä yrityksen liiketoiminta näyttäisi, jos se olisi aidosti kiertotalouden mukaista. Miten muuttuisivat esimerkiksi valmistuksen prosessit, ansaintalogiikka ja tuotteen tai palvelun muotoilu. 

Ohessa kokeilemisen arvoinen viitekehys kiertotalouden tiekartan pohjaksi: 

• Ensimmäinen askel on tunnistaminen. On vaikea lähteä implementoimaan kiertotalouden mukaista toimintaa, jos ei olla tunnistanut, mitä se voisi olla. Onko yrityksessä mietitty, mikä olisi oman liiketoiminnan Circular Twin? Yksinkertaisena esimerkkinä on tuotteen myynnin sijasta tuotteen myynti palveluna. 
• Toinen askel on teknologia. Onko tunnistetun idean toteuttaminen teknologisesti mahdollista? Missä vaiheessa tarvittavan teknologian kehitys on tällä hetkellä? Esimerkkinä voisi toimia itseohjautuva auto, joka hoitaisi ihmisten tarvitsemat kyydit kuukausimaksullisen sovelluksen kautta. Tässä tapauksessa idea on erinomainen, mutta teknologia ei vielä ole täysin valmis. 
• Kolmas askel on asiakaskysyntä. Käyttäisivätkö asiakkaat palvelua? Mitä pitäisi muuttua yhteiskunnan asenteissa tai tottumuksissa, että kysyntää syntyisi? Tästä esimerkkinä voisi olla vaatteiden lainaaminen. Jos iso bränditalo siirtyisi tällaiseen toimintamalliin, teknologiat ovat varmasti olemassa, mutta riittääkö asiakaskysyntää vielä? Kiertotalouden on oltava myös taloudellisesti kannattavaa, muuten siihen ei siirrytä riittävässä skaalassa. 
• Neljäs askel on lainsäädäntö. Mahdollistaako tai estääkö lainsäädäntö idean implementoinnin? Onko yritys tunnistanut, mitkä lainsäädännön muutokset edistäisivät uuden toimintatavan menestymistä? Tästä on hyvä esimerkki kierrätyspuolelta. Suomessa vaarallisten jätteiden kaatopaikkaus on verotonta, jolloin kierrätysratkaisut eivät ole kannattavia, koska kaatopaikkaus on liian halpaa. 
• Viides askel on sopimuksellinen. Kiertotalous vaatii usein ketjun toimijoilta kokonaisuuden optimointia. Nykyiset lineaaritalouteen perustuvat johtamis- ja sopimuskäytännöt tekevät usein arvon jakamisen periaatteista vaikeita, jolloin mahdollinen lisäarvo jää saamatta. Tästä voisi olla esimerkkinä materiaalien liisaaminen myymisen sijaan arvoketjuun. Pienellä ajatusleikillä on helppo havaita edellä mainitun toimintatavan sopimustekniset ongelmat. Moni on varmaan myös ollut mukana yrityskauppaprosesseissa, joissa horisontaalisesti laajentuva yritys laskee synergiahyötyjä arvoketjun viereisen osan ostamiselle. Teoriassa olisi mahdollista saada nämä hyödyt myös ilman yrityskauppaa, jos meillä olisi osaamista liiketoimintamalleista, joissa optimoidaan laajempaa osaa arvoketjusta oman ydintoiminnon optimoimisen sijaan. 

Tällaisella portaikolla voidaan priorisoida, missä järjestyksessä siirtymää kiertotalouteen kannattaa yrityksessä tehdä. Siirtymä voi hyvin kestää 10–15 vuotta ja olla valtava muutosmatka koko yritykselle. Tämän vuoksi onkin hyvä ensin päättää, aikooko yritys todella lähteä tähän siirtymään. Sen jälkeen matka kannattaa kulkea pienin askelin oikeassa järjestyksessä, viitekehys kiertotalouden tiekartalle on mainio paikka aloittaa. Tulevaisuus tulee mahdollistamaan monta ideaa, jotka nyt jäävät jumiin jollekin portaista 2–5. Kun seurataan maapallon kehitystä, niin on varmasti yrityksen jatkuvuuden kannalta järkevä pohtia, onko yritys olemassa enää tulevaisuudessa, jos jatkaa samoilla lineaaritalouden periaatteilla.