Teksti ja kuvat Juha Pokki, julkaistu Koneurakointi 8/2023
Uuden kaatopaikkajyrän luovutuksia ei Suomessa tapahdu aivan ruuhkaksi asti, joka on aivan ymmärrettävää: avokaatopaikkojen määrässä ja toiminnassa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon muutosta. Kouvolassa katsottiin kuitenkin tulevaisuuteen investoimalla uuteen TANA H450eco -kaatopaikkajyrään.
Matkalla kohti Kouvolan Keltakankaan jätekeskusta radiossa soi kappale, jossa udellaan, vieläkö mahtaa olla villihevosia. Ihan rehellisesti sanottuna: en tiedä. Mutta kysypä, onko vielä kaatopaikkajyriä! Siihen pystyn ihan suorilta heittämään, että kyllä löytyy, vaikka toki harvinaiseksi ovat nekin muuttuneet, jos verrataan vaikka 1990-luvun tilanteeseen. Mitä tulee niiden valmistamiseen, Suomessa on pitkät perinteet aiheesta. Tana on tuottanut kaatopaikkajyriä 1970-luvun alusta saakka, ja vaikka sellaista laitetta ei Suomeen myydä edes joka vuosi – hyvä jos nykyisin edes muutamaa per vuosikymmen, kyllä näille edelleen täälläkin on uutena kysyntää. Siitä sopiva ja samalla harvinainen esimerkki löytyy täältä Keltakankaalta. Kymenlaakson Jäte Oy:lle toimitettiin syyskuussa 2023 uusi TANA H450eco, jonka tarkoitus on reilun 45 tonnin painollaan tiivistää penkkaa pitkälle tulevaisuuteen.
Kaatopaikka on kehittynyt
Mielikuva kaatopaikoista on kokenut viimeisen 15 vuoden aikana melkoisen muutoksen. Ensinnäkin kokonaisuutena perinteiset avokaatopaikka-alueet ovat muuttuneet nykyaikaisiksi paitsi toiminnaltaan, myös nimeltään jätteenkäsittelykeskuksiksi, joihin saapuva jäte pyritään mahdollisimman tarkasti ohjaamaan lajiteltuna edelleen hyötykäyttöön. Sitä perinteisintä herkkua, eli yhdyskuntajätettä, ei näillä kentillä käytännössä enää näe, sillä vuodesta 2016 lähtien orgaanisen jätteen sijoittaminen kaatopaikalle on ollut kiellettyä. Esimerkiksi täällä Kouvolassa yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoitus lähti jyrkkään laskuun jo vuosia aiemmin, kun mahdollisuus Kotkassa tapahtuvaan nykyaikaiseen, normit täyttävään jätteenpolttoon ohjasi tuon jätevirran sinne.
Mutta avokaatopaikka täältä silti löytyy, vaikkakin materiaalikoostumukseltaan hyvin erilainen verrattuna vaikkapa 2000-luvun alkuun. Enää eivät kotitalouksien roskapussit penkassa pyöri. ”Keltakangas on Kymenlaakson ainoa EU-direktiivien mukainen kaatopaikka, ja vaikka suurin osa jätteestä pystytään ohjaamaan hyötykäyttöön, vuodesta riippuen noin 5000–10 000 tonnia päätyy kaatopaikalle”, kertoo Kymenlaakson Jäte Oy:n käsittelypäällikkö Sanna Ahola. ”Viime vuonna luku oli noin 7700 tonnia, ja se vastaa noin viittä prosenttia kaikesta sisään tulevasta jätteestä”, Ahola jatkaa.
Tekemistä on tulevaisuudessakin
Prosentuaalisesti määrä ei siis kuulosta kovin suurelta, mutta tonneissa mitattuna siinäkin on varmasti jonkin verran jyrälle töitä. Mistä tämä määrä sitten muodostuu? ”Vaikka jätteiden hyödyntäminen kehittyykin jatkuvasti, aina tulee sellaisia jakeita, joita ei ole mahdollista tai järkevää hyödyntää”, alustaa kunnossapidon työnjohtaja Samu Korjala. ”Penkkaan sijoitetaan vaaratonta kaatopaikkajätettä, jota on vaikea tai mahdoton repijä pienempään palakokoon. Muun muassa teollisuudesta tulee tietynlaista rejektiä, lasikuitua, villaa, isoja putkia ja niin edelleen”, hän jatkaa. Sanna Ahola lisää listaan myös esimerkiksi vieraslajien siemeniä sisältävän maa-aineksen, jota ei voi kasvien leviämisvaaran vuoksi tietenkään hyödyntää muualla. Penkkaan se on kuitenkin sopivaa tavaraa.
Tilaa Keltakankaalla on vielä tätä menoa arviolta noin 30 vuodeksi. Ympäristölupa on uusittu vuonna 2022 ja sen mukaan sijoitustilaa on jäljellä puoli miljoonaa kuutiota. Enimmäiskorkeudeksi jätekasalle on määritetty 83 metriä. Tätä penkkaa painamaan uusi TANA H450eco on hankittu.
Tana on valmistanut kaatopaikkajyriä Suomessa jo yli puoli vuosisataa.
Painavasta syystä hankittu
Kymenlaakson Jäte Oy:llä on koko yrityksen toiminnan ajan, eli vuodesta 1998 lähtien, ollut TANA, ja nyt töihin tullut kone on järjestyksessään neljäs. Edellinen kone oli vuosimallia 2004 edustanut pienempi G260, joka tuli käytettynä. ”Sitä edellinen kone paloi, ja tilalle tuli korvaava kone käytettynä”, täsmentää Samu Korjala. Syksyllä 2022 ryhdyttiin puolestaan kaavailemaan seuraajaa pian kahden vuosikymmenen ikää ja 8000 käyttötunnin lukemia kolkuttelevalle TANAlle. ”Koska olemme kunnallinen toimija, tästä avattiin tarjouskilpailu, mutta vain yksi tarjous saatiin, ja se tuli Tana Oy:lta”, Korjala kertoo.
Kasvanut kokonaisuus
Painoa tilattiin ja painoa saatiin: H450eco sijoittuu Tanan vuonna 2020 julkaiseman uuden H-sarjan järeämmälle osastolle, ja painoa on 45 tonnia. Aiempaan, noin 26 tonnia painaneeseen G260:n nähden ero on merkittävä, ja tämän huomaa myös työssä. ”Tämä tekee selvästi parempaa jälkeä”, linjaa konetta tänään kuljettava Janne Markkanen. ”Tiivistää paremmin, ja kone on myös aiempaa leveämpi. Ei tarvitse ajaa niin montaa kertaa samaa kohtaa”, hän lisää. Telaleveys, joka on yli metrin leveämpi kuin pikkukoneessa, on 3,8 metriä. Kone on nyt myös nelivetoinen, eli joka nurkassa on vetomoottorit. ”Työ on kevyempää ja kone tuntuu kaikin puolin hyvältä. Sähköohjaus on tarkka ja ohjaamo on hiljainen. Mikäs tällä on tehdessä”, Markkanen tuumailee. Voiman suhteenkaan ei ole puutetta, sillä moottorina on Cumminsin 6-sylinterinen, 14,9-litrainen X15-C535, josta otetaan tarvittaessa 580 hevosvoiman huipputeho. Vääntöruuti on myös kuivaa, sillä vääntölukemaksi kerrotaan 2644 Nm. Keskimääräinen polttoainekulutus liikkuu noin 22 litran tuntitasolla.
Murskausvoimaa on 229 kN ja telojen halkaisija on 200-millimetriset murskauspiikit mukaan laskettuna 1620 millimetriä. Kummallakin telalla hampaita on 110 kappaletta. Etenemiskyky ja vakaus on havaittu erinomaisiksi, ja nyrkkisäännöksi onkin huomattu, että ennemmin kuljettajalta loppuu rohkeus kuin koneesta sivuttaistukevuus tai nousukyky.
Sijoitus tulevaisuuteen. Keltakankaalla on penkkaikää vielä jopa 30 vuotta, ja tästä ajasta uusi Tana tulee palvelemaan ison osan, kertovat Kymenlaakson Jäte Oy:n Sanna Ahola ja Samu Korjala.
Hyvää huoltoa ja helppoa hallintaa
Uusi kone on Keltakankaalla saanut hyvän vastaanoton laajemminkin, sillä vaikka pääsääntöisiä kuljettajia on kaksi, koneelle on koulutettu peräti 11 työntekijää. ”Meillä on tarkoituksena vaihdella työtehtäviä, joten oli luontevaa kouluttaa uudelle koneellekin useampi kuljettaja”, Sanna Ahola kertoo. ”Ja nyt kun on uusi kone, löytyy kyllä innokkaita kuljettajiakin”, lisää Samu Korjala ja jatkaa: ”siinä missä aiemman koneen kanssa oli vähän niin, että kuka joutuu lähtemään, nyt ei ole sitä tilannetta. Päinvastoin, penkalle lähtijöitä on.”
Kone ei ole jatkuvassa käytössä vaan tunteja tulee muutamia päivässä. Vuosittaiseksi tuntimääräksi on arvioitu maltilliset 300. Vastaavasti koneelle on asetettu myös odotuksia pitkäikäisyydestä käyttövuosien suhteen. ”20 vuotta on ajatus käyttöiästä”, arvioi Samu Korjala. Tässä tavoitteessa auttaa ainakin se, että nykyaikaisessa koneessa huoltojen ja erilaisten ongelmatilanteiden ennakointi on aiempaa helpompaa. ”Ennen oli ehkä enemmänkin niin, että kovaa ajoa ja huonoa huoltoa”, Korjala nauraa. ”Nyt koneessa on huoltosopimus ja ennakoivaan kunnossapitoon on myös paremmat mahdollisuudet”, hän jatkaa. Sanna Ahola kertoo, että TANA ProTrack®-etävalvontajärjestelmä antaa hyvän tilannekatsauksen koneen voinnista. ”Tästä saa halutessaan paljon dataa irti, jonka avulla voidaan ennakoida mahdollisia ongelmia. Ja erilaiset hälytykset tulevat tietysti myös tähän”, Ahola näyttää tietokoneelta.
Ennakoinnin roolia ei voi liiaksi korostaa tällaisissa olosuhteissa, ja se on myös Keltakankaalla huomattu. ”Kyllähän peräkärrykompressori on paras apuväline. Esimerkiksi lasikuitupöly on tehokas tukkimaan kennostoja, jos niitä ei puhdista, mutta on se otettu tuotekehityksessäkin huomioon. Jäähdytyspuhaltimen lavat kääntyvät ja ilmavirta muuttaa suuntaansa, kotelointeja on parannettu ja niin edelleen”, Korjala kertoo.
Harvinainen ja paras
Tilattaessa koneeseen määriteltiin myös muutamia lisäoptioita yhdessä kuljettajien kanssa. ”Hankintaa tehtäessä käytiin läpi perusteltuja varusteita, jotka tekisivät koneesta mielekkään ja pitkäikäisen työskennellä”, Sanna Ahola kertoo. Näin ollen ohjaamoon valittiin tummennetut lasit, lisää työvaloja ja lisäkamerajärjestelmä. Automaattinen palonsammutusjärjestelmä on Dafolta, ja tämä on Korjalan mukaan ollut käytäntönä nyt jo jonkin aikaa kaikissa uusissa koneissa, joihin se vain on mahdollista asentaa.
Kaiken kaikkiaan hankinnan toteuttaminen onnistui Aholan ja Korjalan mukaan mutkattomasti ja vieläpä etuajassa. ”Kun koneen oli määrä tulla lokakuun loppuun mennessä, se oli perillä jo syyskuussa”, Ahola kertoo. Nyt töitä on tehty jo reilusti yli kuukauden päivät, ja harvinainen hankinta on osoittautunut odotusten mittaiseksi. ”Onhan TANA paras kaatopaikkajyrä maailmassa, ei kai siitä mihinkään pääse”, miettii Korjala lopuksi. Vastaväitteitä ei kuulu. Sillä mennään.
TANA on helposti huollettavissa laajasti aukeavan konepeiton ansiosta. Pölysuojaukseen on panostettu jätteenkäsittelyn haasteiden mukaisesti.