Tanan liiketoiminnan alkuaikoina 70-luvun alussa elettiin hyvin toisenlaista aikaa kuin nykyisin. Raaka-aineiden kierrätystä ei juurikaan ajateltu, ja jätteiden laajempi käsittely ja hyödyntäminen oli vielä kaukana tulevaisuudessa. Tanan ensimmäiset tehokkaat koneet jätteiden mekaaniseen käsittelyyn avasivat ovia uudelle ajattelulle – alkoi visionäärinen työ jätteen arvon ymmärtämisen hyväksi. Vuosien myötä koneisiin lisätty älykkyys ja toiminnallisuus nosti kierrätyksen tehokkuuden aivan uudelle tasolle.
Tanan aloittaessa uutta 50-vuotisjaksoa on kiertotalous arkipäivää (erityisesti Euroopassa). Kaikkialla maailmassa ymmärretään kierrättämisen ja jätteen hyödyntämisen tärkeys, ja uudistuva teknologia tekee kierrätyksestä entistä järkevämpää ja tehokkaampaa. Uusi ajattelu, joka 50 vuotta sitten oli idullaan, on nyt lunastanut lupauksensa ja kypsynyt uusiksi mahdollisuuksiksi. Siinä maailmassa Tana ja tanalaiset kumppaneineen jatkavat työtään jätteen tehokkaamman ja fiksumman käsittelyn ja hyödyntämisen eteen.
Henkilökuvia vuosien varrelta
Uskomme ihmisten mahdollistavan yrityksen todellisen menestyksen. Vuosien varrella Tanan tarinaan on kuulunut monia mahtavia, ammattitaitoisia henkilöitä, jotka ovat tehneet kaiken mahdolliseksi. Kiitos kaikkien näiden henkilöiden Tana on voinut saavuttaa nykyisen menestyksensä.
Tanan 50 vuoden taivalta leimaa poikkeuksellinen edelläkävijyys ja pioneerihenki aivan alkumetreiltä nykypäivään asti. Ennakkoluulottomia ratkaisuja on tehty paitsi tuotteiden, myös toimintatapojen osalta. Yleisiin toimintamalleihin ei ole jämähdetty – ellei se ole ollut juuri kyseisessä tilanteessa järkevintä.
Tanan, tai silloisen Kone-Jyrä Oy:n perustaja Matti Sinkkonen oli tekninen innovaattori ja keksijä. Jo ensimmäinen tuote, eli perinteisen maataloustraktorin rungolle rakennettu kaatopaikkajyrä, osoittaa melkoista ennakkoluulottomuutta. Pian rakenne vaihtui kahteen teräksiseen telaan perustuvaksi, eli tuotetta oltiin valmiita muuttamaan nopeasti asiakaspalautteen perusteella.
Varovainen tai hidas ei ollut asenne myöskään markkinoinnissa. Sinkkonen ymmärsi heti alusta alkaen, etteivät Suomen pienet kotimarkkinat riitä kaatopaikkajyrien tehokkaaseen tuotantoon. Ensimmäiset jyrät vietiin heti vuonna 1971 kansainvälisille messuille Saksan Hannoveriin. Kansainvälisyys on ollut Tanan DNA:ssa siitä lähtien.
Rönsyilyä ja karsimista
Hyvä keksijä saa jatkuvasti uusia ideoita. Kaatopaikkajyrien rinnalla valmistettiin esimerkiksi muovituotteita ja partioveneitä, joita toimitettiin mm. Irakin puolustusvoimille 1970-luvun lopulla. Tanan jyriä valmistettiin tuolloin lisenssillä Espanjassa ja Itä-Saksassa.
Tanan omistaja vaihtui 25 vuotta sitten. Nykyinen omistaja Kari Kangas osti yhtiön kahden kumppaninsa kanssa. Oli aika karsia rönsyjä ja keskittyä kaatopaikkajyriin.
Tuotekehitykseen pantiin vauhtia. Norjalainen maahantuoja Gitmark oli tärkeässä roolissa, kun toimintaa kehitettiin. Norjassa Tanan markkinaosuus kaatopaikkajyrissä oli lähes 100 prosenttia, asiakkaille perustettiin Tana Drivers Club ja tuotteita kehitettiin yhteistyössä maahantuojan ja tehtaan kanssa. Yksi esimerkki kehityshankkeista oli patentoitu telojen keinuratkaisu, joka suojaa voimansiirtoa rasituksilta.
Konepajayhtiö ilman konepajaa
Ennakkoluulottomat uudistukset eivät rajoittuneet ainoastaan tuotevalikoimaan. Myös toimintatapaa haluttiin uudistaa.
Vuonna 2008 ja yhä nykyisinkin useimmilla konepajayhtiöillä on oma konepajansa, jossa tuotteet valmistetaan. Monilla muilla teollisuudenaloilla, kuten vaate- tai elektroniikkateollisuudessa, on kuitenkin siirrytty ulkoistettuun tuotantoon jo vuosikymmeniä sitten. Tana otti mallia muilta toimialoilta ja päätti siirtyä valmistusyhteistyöhön.
Viimeinen itse valmistettu kaatopaikkajyrä valmistui Vaajakosken tehtaalta vuonna 2008, jonka jälkeen valmistuksesta on vastannut Toijala Works.
Kun omasta konepajasta luovuttiin, pystyttiin aikaa ja energiaa kohdistamaan enemmän asiakkaisiin ja heidän tarpeisiinsa. Enää ei tarvinnut huolehtia tehtaan kapasiteetista ja kuormituksesta, sen henkilöstöasioista, kiinteistöstä ja muista vastaavista. Nykyisin tehokas organisaatio huolehtii huomattavan isosta liiketoiminnasta, kun koneiden tuotannosta vastaa luotettava yhteistyökumppani.
Kasvua ja kumppanuuksia
Tana on asettanut tavoitteekseen kasvaa nykyisestä vajaan 40 miljoonan euron liikevaihdosta noin 100 miljoonan euron liikevaihtoon. Orgaaninen kasvu on ollut viimeiset kolme vuotta keskimäärin 20% vuodessa ja sitä aiotaan jatkaa myös tulevaisuudessa, mutta kasvuloikka edellyttää myös kumppanuuksia.
Kaatopaikkajyrien markkinat kasvavat kierrätystavoitteista huolimatta Euroopan ulkopuolisilla markkinoilla. Kierrätyslaitteiden toimiala on vielä nuori ja alalla toimii paljon pieniä tai keskikokoisia toimijoita. Alalla on meneillään konsolidoitumista ja Tanan tavoitteena on olla ja kehittyä alan suurimpien toimijoiden joukossa omalla vahvasti asiakaslähtöisellä strategiallaan.
Strategisten kumppanuuksien avulla on mahdollista laajentaa tuotevalikoimaa ja myyntiverkostoa sekä kehittää toimintaa. Tanan selkeänä etuna alan konsolidaatiossa on se, että yhtiö on kannattavuudeltaan alansa huippua.
Se on varmaa, että jo 50 vuotta jatkunut ennakkoluuloton ja innovatiivinen perinne jatkuu myös tulevaisuudessa.
Alkuperäinen artikkeli julkaistu Koneurakointi 3/2021 – Toimittaja: Juha Pokki
Harva jaksaa viihtyä yli 50 vuotta jätteiden parissa, mutta jonkun sekin on tehtävä, sillä ylijäämämateriaalin määrä ei osoita vähenemisen merkkejä. Kotimaisia TANA-kaatopaikkajyriä on kehitetty ja valmistettu yli puolen vuosisadan ajan, ja maailma voisi olla varsin erilainen ilman niitä.
Kultaisella 80-luvulla yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia oli päästä mukaan viemään kaatopaikkakuormaa. Tuohon aikaan kaatopaikat todella vastasivat tuota nyt jo ainakin Suomessa paljolti sivuun jäänyttä termiä. Ne olivat yksinkertaisesti paikkoja, joihin jätteet kaadettiin. Pois silmistä, ainakin jos ei kauheasti jäänyt valtavaa jätetasankoa katselemaan, ja pois mielestä. Mutta olihan kaatopaikalla paljon mielenkiintoista nähtävää, ja sananmukaisesti kaiken huippuna olivat jämäkästi penkan päällä örräävät kaatopaikkajyrät. Piikikkäiden rumpujen alla tasoittui ja jauhaantui kaikki, mitä kasalle oli keksitty tuoda.
Jätteet tulevat muotiin
Kaatopaikkojen kasvun historia on käynyt yhdessä teollistumisen, kaupungistumisen ja elintason nousun kanssa. Ennen jätteet olivat pääasiassa orgaanisesti hajoavia, eikä niiden jatkosijoittaminen ollut pitkäaikaisongelma. Kun poisheitettävän jätteen mukana alkoi olla vähitellen myös metallia, lasia ja sittemmin jopa muovia, alkoivat varsinaiset kaatopaikat muotoutua. 50-luvulla määrät lähtivätkin jo melkoiseen nousuun niin yhdyskunta- kuin teollisuusjätteen osalta. Tarvittiin yhä suurempia aloja jätteen varastointiin, ja samalla myös kalustoa sen käsittelyyn.
Kävi nimittäin nopeasti selväksi, että pelkkä läjittäminen ei riitä. Tiivistämätön jäte vei paitsi huomattavan paljon tilaa, se aiheutti myös monenlaisia haittoja. Ilmavasti kasaantunut jäte haisi ja myös paloi herkemmin, aiheuttaen usein varsinkin kesäaikaan lähiseudulle haittaa. Lisäksi se toi mukanaan varsin mielenkiintoisia ongelmia esimerkiksi rottien muodossa. Tarvittiin siis kalustoa tiivistämään jätettä.
Jotain täytyy tehdä
Vuonna 1971 oltiin vielä lähes vuosikymmenen päässä jätehuoltolaista ja varsinaisista vaatimuksista kaatopaikkojen hoidon suhteen. Jyväskyläläinen Matti Sinkkonen oli kuitenkin visionääri, ymmärtäen kaatopaikkojen tiivistämisen tarpeen Suomessa. Ja jos Suomessakin olisi jonkinlaiselle kaatopaikkajyrälle tarvetta, minkälaista kysyntää mahtaisikaan olla suuressa maailmassa, jossa oltiin kuluttamisessa jos pitkälti edellä.
Kierrätys oli tuolloin varsin vähäistä, ja se perustui lähinnä siihen, että kierrätettävästä tavarasta saataisiin jotakin hyötyä – ei ympäristönäkökulmiin. Metallia, lasia, paperia ja pahvia kerättiin jälleenkäyttöön, mutta paljon meni myös suoraan penkkaan. Jyrättävä materiaali oli siis hyvin erilaatuista niin koostumukseltaan kuin koko- luokiltaan. Penkassa saattoi olla tavallisia kotitalouden roskapusseja tai vaikka autokuormallinen peltitynnyreitä – tyhjiä, tai täynnä ties mitä. Jos mielikuvituksen sanotaan usein olevan rajana, ei tämä pätenyt kaatopaikkajätteeseen. Piti kehittää kone, joka ei hätkähtäisi mistään, mitä sen eteen tulee.
Eräs huomioonotettava asia oli myös se, että varsinkin aiemmin tiivistämättömät kaatopaikat saattoivat yllättää kantavuudeltaan. Painava kone saattaisi vajota syvälle tai kallistua, eikä se saanut kellahtaa ainakaan kovin helposti nurin – mielellään ei ollenkaan. Tietenkin myös tehoa, kestävyyttä ja etenemiskykyäkin piti olla. Siinä oli Sinkkoselle tekemistä.
Kotimaista yhteistyötä
Mutta Matti oli ollut jyrien kanssa tekemisissä jo aiemmin. Valmet D361:n ja D864:n perustuneita Tana-kumipyöräjyriä oli Sinkkosen tekemänä tarjolla tietöihin jo 60-luvun loppupuolella. Kaatopaikalle tarvittiin kuitenkin suurempaa kalustoa, ja näin ollen Sinkkosen yritys Kone-Jyrä kehitteli yhteistyössä Valmetin kanssa kaksikin isoa, nivelohjattua kumipyöräjyrämallia, jotka perustuivat Valmet 910- ja 1110-teollisuustraktoreihin. Niitä myytiin Valmetin kunnalliskalustosarjassa Valtra-nimellä ja sarjamerkinnöillä 30/90 ja 30/115. Numerot muodostuivat suurimmasta kokonaispainosta tonneina ja moottoritehosta. Nämäkin olivat enimmäkseen perinteisempään maantiivistämiseen tarkoitettuja, mutta idea kaatopaikkaa kohti lähti tästä: entäpä jos konetta muokattaisiin jätekäyttöön.
Maalaiskunnasta maailmalle
Tela- ja pyörätraktoreita sekä pyöräkuormaajia oli jo käytetty tiivistämiseen ja massojen siirtelyyn kaatopaikoilla, mutta ongelmana oli paitsi paino, myös kapea tiivistysala. Olivat alla sitten kumi- tai teräspyörät saati telat, rajoittui tiivistysteho raidevälin mukaan. Mutta jos penkalle ajetaan jyrä, jossa on teräsrumpu, ja tässä rummussa on sorkkia eli piikkejä vieri vieressä, alkaa tapahtua. Näin Sinkkonen tuumi, ja kävi tuumasta toimeen. Ensimmäisen myyntikuntoisen tuotteen kanssa lähdettiin Saksaan Hannoverin messuille uuden Tana Oy:n merkeissä vuonna 1971 ja kaupat syntyivät, kun paikallinen asiakas päätti ostaa koneen.
Myynti kiihtyi, ja hyvin pian tuli selväksi, että markkinoita todellakin on Jyväskylän maalaiskuntaakin kauempana. Viimeistään vuoden 1979 jätehuoltolaki lisäsi kysyntää Suomessakin, mutta 80-luvulle tultaessa kauppaa tehtiin kansainvälisesti paitsi Suomen, myös Euroopan ulkopuolelle. Lisenssivalmistusta oli myös Espanjassa ja DDR:ssä.
Tanaamalla tasaista
Tana ei suotta ollut suosittu, sillä se todella toimi. Rakenne oli kestävä ja kaatopaikkakäyttöön mietitty. Kone teki tehokasta työtä, ja vaikka sillä ei voinut tehdä mitään muuta, sen ei tarvinnutkaan – siinä missä pyöräkuormaajat ja puskukoneet olivat näihin erikoisolosuhteisiin hieman puolivillainen ratkaisu, Tanat pärjäsivät. Ja tämä huomattiin asiakkaiden piirissä. Esimerkiksi Naantalin kaupungin kiinteistö- ja rakennuslautakunta lausuu huhtikuussa Tana- hankintaa perustellessaan näin: ”Tana-jyrän hinta vaihtelee 360 000 markasta 500 000 markkaan koneen koosta ja mallista riippuen. Tana-jyrää parempaa tiivistävää konetta tuskin löytynee, sen sijaan halvempia, mutta samalla huonompia ratkaisuja on käytettävissä.”
Konetyypin suosiosta kertoo sekin, että Suomessa puhuttiin jo pian yleisesti työmenetelmästä nimeltä ”tanaaminen”. Eli kaatopaikan tiivistäminen nimenomaan Tanalla jyräämällä. Käytännössä tämä tarkoitti jätekerroksen tiivistämistä noin 2-3 metriin ajamalla useaan kertaan edestakaisin jätteiden päältä. Tämän jälkeen koneella levitettiin noin 20–30 senttiä peitemaata, joka usein oli rakennusjätettä ja vaikkapa lievästi pilaantuneita maamassoja. Sen jälkeen uusia jätekuormia voitiin jälleen purkaa kantavan ja autolla ajettavan pinnan päälle.
Aikansa kutakin – ja yhä edelleen
Suomessa avokaatopaikkojen määrä kääntyi jyrkkään laskuun 90-luvun lopulta lähtien, kun lainsäädäntöä alettiin muuttaa avokaatopaikoille epäsuotuisaan suuntaan. Lopulta kaatopaikkajyrien tehtävänä olikin enää käytöstä poistuvien avokaatopaikkojen maisemoinnissa ja muokkauksessa avustaminen. Maailmalla kaatopaikkajyrille on kuitenkin vielä ottajia, ja Tana on pysynyt kehityksen kärjessä. Nykyaikaiset kuljettajan työskentelyolosuhteet, 3D-koneohjaus ja entistäkin tehokkaammat koneet ovat osa tätä kehitystä. Yritys ei ole kuitenkaan jäänyt pelkästään yhden tuotteen varaan vaan jätteenkäsittelylaitteissa on panostettu yhä enemmän kiertotalouteen, eli hakkureihin, murskaimiin, repijöihin ja seuloihin. Tämä oli seurausta tällä vuosituhannella tapahtuneesta tuotekehityksen tehostamisesta, jonka taustalla on vuodesta 2005 lähtien Tana Oy:n omistanut Kari Kangas. Vuodesta 2008 konevalmistus on tapahtunut yhteistyökumppani Toijala Worksin toimesta.
50 vuoden päästä Tanan historiasta kirjoitetaankin luultavasti hyvinkin erilaisella konevalikoimalla. Jyrillä on kuitenkin siinä erittäin vahva roolinsa, sillä niiden avulla tehtiin kantava pohja nykyiselle toiminnalle.
